Heips vaan kaikki ihanaiset palsta-pörriäiset!!

Tänään askartelemme kananmunan-keltuaisen-eroittelijan..Tämän erinomaisen tärkeän laitteen hyödyllisyys tuli minulle eteen, kun minun oli leivottava Hormonaalisten Sisterssien kirkkovaltuuston kokoukseen rommi-rusinakakku.

Noohh,,miehän pärräytin paikallisseen Rismaan, siellä on lähin viinakauppa, siis hakemaan sitä rommia. Voe helevata sentään, mikä ..tanan ryysis siellä oli, kyllä täytyy sannoo että oli kaekki jyväjemmarit, landet, landepaukut, heinähatut, kaurahatut, jänk'häpellet, lantapaukut, ketovillat, olkimoukarit, pehkulekat, ruispipot, koko Savon muakunnasta paekalla.

Enhän mie tietenkään suannu autoo siihen oven etteen, perskuta, mie ajoin semmosen pyörätuolikyltin etteen, vähä kun olin tuohkeissani, tais männä vähä vinnoonkii, enhän mie sitä silloin huomanna. Kävin siellä viinakaupassa ja ko mie tulin, niin eikö, helevata sentää, ollu parkki-pirkko siinä lappua kirjottamassa. Kysyin että mitähän varten..miulla oli auto ihan laillisesti parkkipaikalla, hiä inisi jottain että on pyörätuolipaikalla, höh, mie kysyin jotta, millon oot nähnä yhenkään pyörätuolin olleen parkissa..? Hiä alako, inisemmään vielä enemmän..mie otin ja lähin nostellee, höh..

Meinasin pestä matot jouluksi, tai siis pistin tuon Viänesen tuonne rantaan mäntysuopapurkin kanssa, hiä tulloo ja sannoo jotta ranta on jiässä. On siinäkin yksinkertanen tappaus, perskuta..mie sanoin että tee avanto, hiä siihen että millä? Silloin miulla palo käämät ja mie otin moottorisahan ja mänin ja tein metri-kertaa-metri aukon siihen jiähän.

No, helvata sentään, siihen vetteen jäi semmonen pensa-läntti (tai mikä-lie, en mie tiijä millä se moottorisaha kulukee) pinnalle lillumaan..Siinä se Viänänen meinas miun itämaiset käsin nyplätyt, suurella työllä salakuljetetut matot pestä, että voi olla nuija, perskuta, höh..Siellä se nyt kerräilee sitä jätettä tölkkiin..Hilima on erittäin ympäristäystävällinen immeinen, siihen saastaan kuoloo miun pullasorsatkin, mistä mie sitten sorsapaistia suan..

Ai niin, mie tuas oon saivarrellut, se munan-keltuaisen-erittelijä:
Ota lautanen ja lusikka, siis kaiken muun askartelurekvisiitan ohella, särje muna lusikalla kopauttamalla lautaselle,,ja kas näin, lusikalla poimi keltuainen,,kätevää, eikös vaan.

Keitetyn munan ollessa kyseessä, homma on hieman vaivalloisemempi, mutta siinä on se etunsa että voi kuvitella olevansa vaikka kirurgi, eli tarvitsemme veitseä. Ota napakka ote kädellä kovasta munasta, vetäise tarkka viilto munan ympäri ja eroita valkuainen ja keltuainen. Mikäli sinun valkuainen on muuttunut mustuaiseksi, olet unohtanut pestä kädet. Nooohhh, sitä sattuu, Hilimallekkin on joskus käynnyt niin.

Voihh, aivan ihania joulu-leivonta-hetkiä kaikille palstalaisille, mie lähen nyt esson puariin nauttimaan kahveliinit konjamiinilla ja taijan ihan laavantain kunniaks syyvä muna-anjovis-purkerin, nam.

Hilima von-jauhopeukalo-keskellä-kämmentä :}