mihin tarvihen apua on ehottomasti tuo auton tankkaus.

Ei helekuta vie, se ei onnistu kolomessa minnuutissa miulta mitenkään. Miulla on joko aato viärinpäin siinä pömpelin eessä, (enhän mie muista millä puolen se tankkausluukku on) tai sitte mie oon ajanu niin kaavaks ettei se letku yletä sinne luukkuun, tae mie oon valinna viärän mittarin tai jottai muuta hämminkiä on tapahtunna ettei se loota anna miulle pensaa.

Jos nii onnellisesti ois käännä että oisin onnistunna saaman luukun ja korkinkii auki ja ois voinna alottaa tankkauksen, ni siitä helekutin värkistä ei tule mittää, vaikka mie kuinka painan sitä kahvaa, ei ala mittari pyörimmää. Siinä vaeheessa on jo melekonen panniikkitila ja kolome min männynnä.

Sitte, miulla on vielä semmonen fobia että mie vahingossa tankkoon diissellii. Huh huh, ko ihan hikkee pukkaa ko mie uattelenkii auton tankkoomista.

Mie yleesä meen pensa-asemalle ja pyyvän ejellistä tankkoojoo tekemään sen miun puolesta, ei oo kukkaa vielä kieltäytynnä. Nuo epätoevoeset tappaukset on kaukaisuuvesta ko puoleen tuntii ei oo näkynnä ristinsieluu, ja niistä viisastunneena mie mään tankkoomaan aena ruuhka-aekaan.

Niih, toinen juttu mihin mie en ikkää koske on ruohonleikkuri, mut en ennee ikävystytä teitä sillä.

Hilima von 20-vuotta-tankkaamatta-itse-autoa